YHDESSÄ ELETTY ELÄMÄ

Ilta myöhään appi vietiin ambulanssilla sairaalaan. Kerta ei ollut ensimmäinen. Onneksi ei ollut kovin vakavaa, kotiutuu muutamassa päivässä. Appi ja anoppi ovatkin vielä hyväkuntoisia, omin voimin toinen toisiaan tukien arkitilanteissa mainiosti selviytyviä.

Puolisoni kanssa olemme elämänvaiheessa, jossa juuri kun on saanut tyttären aikuiseksi ja "ulkoruokintaan", kasvaa vastuu omista vanhemmista. Siinä saa tasapainoilla työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa. Huonomuistinen omainen on nyreissään. Lapset ja lapsenlapset ovat aina liian kiireisiä, eivätkä käy eikä soita. Kun ajantaju ikäihmisellä tarpeeksi pettää, niin koskaan et ole riittävästi läsnä.

Jokaisella huonokuntoisella pitäisi olla hoitopaikkamahdollisuus myös kodin ulkopuolella. Eläkeikäisenä isäni on omaishoitanut äitinsä ja vaimonsa. Hän vastasi dementoituneen äitini ympärivuorokautisesta hoidosta, vain pikaisen lomanajan jaoimme äidistä huolehtimisen veljeni perheen kanssa. Kunnes minulta loppui kärsivällisyys ja taito.

Omaishoidossa tarvitaan muutakin kuin hyvää tahtoa. Meidän rintamamiestaloa ei ole rakennettu esteettömäksi, peseytymistilat ovat kellarissa, vessa on ahdas ja ulos pääsee vain portailla. Vanhempieni asunto vanhassa kerrostalossa oli ihan yhtä mahdoton. Isä oli taatusti ihan puhki. Vaadin, että äidille on saatava hoitopaikka, muuten yhden huollettavan sijaan avuntarvitsijoita on kaksi. Vastuu ja välittäminen pitää olla inhimillisesti mahdollista myös käytännössä.

Kamala, itsekäs, aikuinen lapsi - ajattelin. Sitä ei toki sanottu ääneen. Millä oikeudella puutun toisten elämään? Huono omatunto kolkuttaa, koska hoiva ja naiseus näyttäytyvät yhtenä.

Yhdessä eletty elämä, rakkaus, velvollisuus ja hyvittäminen on vahva motiivi jatkaa kotihoitoa, vaikka se on toisten mielestä järjetöntä. Kohtuuttoman pitkät jonotusajat päiväpaikalle antavat omaiselle harkinta-aikaa epäillä tehtyä päätöstä. Jos nyt kuitenkin kotona. Kun se paikka vihdoin vapautuu, on tarvekin jo muuttunut raskaammaksi. Dementiaosastoilla ei tapahdu tervehtymista ja elämään uudestisyntymistä, siellä kuollaan.

Hoitopaikkaan on päästävä viipymättä. Kun on vielä elämäniloa saa sitä jakaa kumppaninsa kanssa ja vaativan hoitotyön tekevät ammattilaiset, oikein ottein ja välinein.

Kuntasektorin työntekijöistä on 80 prosenttia naisia, Nämä tuottavat ammattitaidolla tarvitsemamme hoiva- ja terveyspalvelut. Heistä suuri osa on kohta eläköitymässä. Omaishoitajina on jo paljon miehiä. Mikä saisi myös nuoret miehet palkkatöihin hoitoalalle?

Merja-Hannele Vuohelainen
Demarinaisten toiminnanjohtaja
merja.vuohelainen@sdp.fi
www.demarinaiset.fi

Kolumni on julkaistu Uutispäivä Demarissa 19.1.2010.